Suomalainen politiikka on vuosien saatossa saanut "kansainvälisiä hienostuneita tapojoa" maskeerata kähmintää ja kieroilua.
Tutkijoiden Hanna Kuuselan ja Hannu Ylösen Konsulttidemokratia-kirjan mukaan kasvottomille konsulteille siirtyvä valta uhkaa demokratiaa. Kirja väittää, että julkinen valta on ulkoistanut ajattelunsa konsulteille ja virastot ja ministeriöt tekevät itsensä riippuvaisiksi muiden osaamisesta.
Kuka tässä vetää himaanpäin? Siinä vaiheessa kun poliitikko hyppää lobbareiden leiriin, kysymys on moraalinen ja eettinen. Suomessa tätä asiaa ei ole pohdittu. Mielestäni tässä pitäisi noudattaa kymmenen vuoden lakisääteistä karenssiaikaa, jotta poliittiset kytkennät ja suhteet entisiin puoluetovereihin haalistuvat.
Sama meininki on Brysselissä. Ammattilobbarit roikkuvat päättäjien lahkeissa ja hameenhelmoissa vaivoiksi asti. On itsestään selvää, että kansan valitsemat edustajat sortuvat itsekkyyteen ja oman hyödyn tavoitteluun. Houkutukset ovat kertakaikkiaan liian suuret. Ja edut maittavat.
On toki järkeenkäypää, että asiantuntija-apu on tarpeellista ja jopa suotavaa, mutta jos nämä ulkopuoliset tahot vaikuttavat lopulliseen päätöksentekoon ja aiheuttavat riippuvuutta, ollaan jo ajettu aseman ohitse.
Kuten vanha sanonta kuuluu, ilmaisia lounaita ei ole. Samalla herää kysymys, mitä nämä poliittiset vallanpitäjät itse puuhaavat?
Jos kaikki asiat lykätään valiokuntiin, työryhmiin ja ulkopuolisille, niin mitä nämä nimensä lopullisesti allekirjoittavat oikeasti tekevät palkkansa eteen?
Onko vaalilupaukset unohdettu ja niiden asioiden hoitaminen joihin äänestäjä on valtakirjan antanut?
Suomalainen ei vieläkään tunnu käsittävän, että nämä tyypit ovat meillä töissä. Työnantajina ja palkanmaksajina meillä on oikeus vaatia vastinetta ja katetta lupauksille.
Allekirjoittanut luuli jo hetken aikaa, että nationalistit ovat uhka demokratialle, mutta nyt vaikuttaa siltä, että, että nykyinen poliittinen järjestelmä mätäpaisekkeineen on todellinen uhka kansanvallalle. Maata viedään rahan suuntaan posket niskassa
.
Poliitikot nimittelevät kärkkäästi oman maan asioista ja oikeuksistaan kiinnipitäviä kansalaisia ääriliikkeeksi ja epätoivottavaksi ainekseksi, mutta esimerkiksi kokoomuksen tai vasemmiston jäsenmäärän kasvua puoluejohtajat tervehtivät hymyssä suin oli aines mitä tahansa.
Nyt on tosissaan aprikoitava demokratian syvintä olemusta.
FAKTA: Lobbaus eli käytäväpolitiikka (engl. sanasta lobby ’eteisaula’) tarkoittaa erilaisten eturyhmien pyrkimyksiä vaikuttaa epävirallisesti päättäjiin ja poliitikkoihin. Sen tavoitteena on ryhmän asian ajaminen ja näkyvyyden kohentaminen yhteiskunnassa. Yleensä hallitukset pyrkivät määrittelemään ja säätelemään lobbausta.
Lobbausta on harjoitettu länsimaisen demokratian puitteissa siitä lähtien kun demokratiasta voidaan puhua. Erään lobbauksen määritelmän on esittänyt Miia Jaatinen vuonna 1999 väitöskirjassaan Lobbauksen strategioita:
"Lobbaus on poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamista siten, että lobbattavaa asiaa ajava ryhmä kommunikoi asian kannalta olennaisten ryhmien kanssa. Nämä ryhmät koostuvat poliittisista päätöksentekijöistä ja virkamiehistä, lobbaavan ryhmän kilpailijoista, joukkoviestimien edustajista, kansalaisista sekä lobbaavan ryhmän kaikista jäsenistä, työntekijöistä ja niin edelleen..."
Erään toisen määritelmän mukaan lobbaaja on asiantuntija, joka välittää päättäjälle arvokasta lisäinformaatiota.
Lobbausta on ehkä hankalaa määritellä yksiselitteisesti, mutta sen sijaan voidaan sanoa, mitä se ei ole. Lobbausta ei ole lahjonta, sukulaisuuteen tai jonkin järjestön jäsenyyteen vetoaminen, vaikuttajan mielistely, kiristys tai uhkailu. Nämä asiat eivät kuulu argumentatiiviseen lobbaukseen.
Lobbausta voi tehdä ottamalla aktiivisesti yhteyttä vaikuttajiin. Kooltaan suurimmissa demokratioissa kuten Yhdysvalloissa ja Euroopan suurimmissa maissa lobbauksesta on kehittynyt hyvin palkattu ammatti.
Brysselissä arvioidaan olevan 13 000 ammattilobbaria, jotka pyrkivät vaikuttamaan Euroopan unionin lainsäädäntöprosessiin. EU:n edunvalvojiksi on rekisteröitynyt yli 3 000 erilaista tahoa.
Yhdysvalloissa pelkästään Washingtonissa on laskettu olevan 25 000 lobbaria. Yhä useammin lobbaustoimistojen tehtävänä on laatia asiakkailleen oma strategia siitä miten asiakkaan kannattaa lobbauksensa rakentaa.
Ammattilobbaajat ovat pääasiassa asiantuntijoita, jotka tuntevat myös päättäjät ja pystyvät kommunikoimaan heidän kanssaan.
Lähde:Wikipedia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti